Aktiivinen työllistäminen kannattaa aina!
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan työelämän ulkopuolelle jäävä maksaa kansantaloudelle noin 700 000 euroa. Pitkäaikaistyöttömyys lisää loppusummaa noin 400 000 eurolla. Syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,1 miljoonaa euroa, jos työttömyys alkaa alle 25-vuotiaana ja jatkuu eläkeikään saakka. Työ- ja elinkeinoministeriön Pekka Tiaisen mukaan yksi työtön maksaa yhteiskunnalle 18 000 euroa vuodessa verrattuna siihen, että tämä olisi töissä.
Luvut ovat lukuja, mutta johtopäätökset ovat kristallinkirkkaat. Ensiksi, työttömyys tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Toiseksi, aktiivinen työllistäminen on yhteiskunnalle aina kannattavampaa kuin passiivisuus. Kansantalouden kannalta on periaatteessa aivan sama, miten työllistymistä tuetaan, kunhan sitä tehdään.
Kuntien työllistämisrooli korostuu vaikeina aikoina. Aloitteelliset ja aktiiviset kunnat voivat merkittävästi vähentää työttömyydestä aiheutuvaa kustannusrasitetta. Valitettavasti useat kunnat toimivat päinvastaisella tavalla ja yrittävät säästää taantumassa vähentämällä työllistämistä.
Kunnan passiivisuus työllistämisessä on taloudellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kuin omaan jalkaan ampumista.
Toisenlaisia esimerkkejä tulee mm. Paltamon ja Kyyjärven kunnista. Kooltaan pienet kunnat ovat tehneet isoja tiikerinloikkia paikallistalouden hyvinvoinnin eteen.
Paltamon mallin tavoitteena ei ole enempää ja vähempää kuin työllistää kaikki työhaluiset. Ellei työ iske, työhaluttomilta viedään korvaukset. Tavoitteen merkittävyyttä korostavat kunnan umpisurkeat lähtökohdat: neljän tuhannen asukkaan kainuulainen kunta täyttää kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat kriisikunnan tunnusmerkit: noin 20 %:n työttömyysaste, vinoutunut taloudellinen huoltosuhde (2,2), laskevat väestönkehitys, jatkuvat muuttotappiot, yksipuolinen elinkeinorakenne, suuret toimeentulo- ja työttömyyskustannukset jne.
Paltamon mallissa ei ole mitään sellaista mitä ei olisi aikaisemmin kokeiltu. ’Suuri idea’ perustuu tukien niputtamiseen ja humaanien kannusteportaiden luomiseen (kuntouttava työtoiminta, kansalaistyö, ohjaava työ). Tarjolla oleviin työpaikkoihin ei haeta sopivaa ihmistä niin kuin ”normaalisti”, vaan ihmisille haetaan sopivaa työtä. Lisäksi työvoimaa vuokrataan työnantajille. Dynamona toimii ’työvoimatalo’, joka välittää ja myy palveluita ulkopuolisille.
Palkka määräytyy kaikilla portailla sosiaaliturvan ehdoilla. Jokaiselle taataan minipalkkataso (800 €). Tuki on könttäsumma, joka sisältää työttömyysturvan, toimeentulotuen, asumistuen ja ns. kannustinlisän. Ratkaiseva motivaatiotekijä on kannustinlisä (115 €). Lisäksi käytetään ohjaavan työn lisää (100-300 €). Kansalaistyössä palkka on noin 800-1 000 € ja ohjaavassa työssä noin 1 300 €. Henkilöt ovat aina työsuhteessa eli siitä kertyy eläkettä.
Paltamon ”byrokraattinen onni” on sijainti Kainuussa. Kainuun hallintokokeilun ansiosta valtion tuet ohjataan könttänä maakuntahallinnolle ja se välittää sosiaali- ja työllistämistuet edelleen ns. Kainuun kehittämisrahana Paltamolle.
Toinen esimerkki tulee 1500 asukkaan Kyyjärveltä Keski-Suomesta. Työttömyyden kovaa pähkinää murretaan markkinaehtoisesti. Kyyjärvi tavoittelee täystyöllisyyttä vuoden 2011 aikana ja rakenteellista nollatyöttömyyttä. Kyyjärven kunnan filosofiassa julkisen vallan tehtävä on auttaa ihmisiä työllistymään joko palkkatyöhön tai yrittäjäksi. Malli on yksinkertainen ja nerokas: kunnan työvoima- ja elinkeinopolitiikka ei eroteta toisistaan ja ne tähtäävät vain ja ainoastaan ihmisten työllistämiseen. Keinona ovat haastattelut. Kunnanjohtaja ja projektipäällikkö haastattelevat kaikki työttömät ja kunnan työnantajat. Haastatteluiden avulla selvitetään konkreettisesti mitä työnantajat tarvitsevat ja sen jälkeen tarjotaan heille sopivia työntekijöitä. Lisäksi kunta käyttää omia ostopalvelumäärärahoja työllistääkseen työttömiä.
Kyyjärven malli on veronmaksajien näkökulmasta ylivertaisen kustannustehokas Paltamon malliin verrattuna. Paltamon malli on tukiriippuvainen siinä missä Kyyjärvi markkinalähtöinen. Molemmat mallit ovat hyviä paikallisia esimerkkejä pienille kunnille.
Satakunnassa on 16 alle kymmenen tuhannen asukkaan kuntaa, joissa voisi olla tilausta vastaaville kokeiluille. Taloudellista näyttöä aktivoinnin kannattavuudesta saadaan Satakunnan ELY-keskuksen Välkky-projektin toimesta käynnistyvästä selvityksestä, jonka kautta pureudutaan kuntien työllisyydenhoidon nykytilaan kustannusten, tilastojen ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Satakuntalaisten kuntien työttömien aktivointiaste on nyt noin 30 %:in tasolla, kun aktiivisen työllistämisen kunnissa päästään reippaasti yli 60 %:in.
Yhtälö on taloudellisesti kirkas: mitä korkeampi aktivointiaste, sitä enemmän verotuloja kunnalle ja vähemmän toimeentulotuki-, sosiaali- ja terveysmenoja tai työmarkkinatuen ”sakkomaksuja”. Sosiaalisesta ja eettisestä näkökulmasta parasta tulevaisuustyötä on lievittää kaikin keinoin pitkäaikaistyöttömyyden, syrjäytymisen ja kuntalaisten terveys- ja hyvinvointierojen aiheuttamia haittoja.
Kirjoittaja on porilainen valtiotieteen tohtori
| nEwHEfEqL | nwdxob | 22.4.2010 19:01 |
ymEMgq <a href="http://tgelezcxjkbs.com/">tgelezcxjkbs</a>, [url=http://qjlpqenrzvaz.com/]qjlpqenrzvaz[/url], [link=http://kjqqlanhhche.com/]kjqqlanhhche[/link], http://cbtfccgyrkyw.com/ |
|
| Se, etta on | greabe-tool | 13.4.2010 20:19 |
miksi ei:) |
|